Ohi on

Se ois sitten tavallaan siinä.

Kaikki viimeisetkin koulujutut olisivat nyt kasassa. Tässä on päässyt jo kaikenlaista tapahtumaan, mutta koitan pysyttäytyä asioissa jotka olisivat edes jollakin asteella oleellisia. Vikan postauksen kunniaksi en laita mitään kuvia tänne.

Ensinnäkin, rakkaan opinahjomme kurssiarvostelun ja tenttimisen periaatteet ovat hiukan epäjohdonmukaisia. Tuntiaktiivisuuspisteitä saa kun ottaa välillä opettajaan katsekontaktin ja ei möykkää ihan kauheasti. Tuntiaktiivisuus voi olla loppuarvosanasta lähes puolet. Koulutöiden arvostelussa akateemisella lähteiden käytöllä on vähemmän merkitystä kuin 'oikealla' sisällöllä, mikä on tavallaan ihan ok, mutta se tekee näiden harjoitustöiden tekemisestä melko helppoa. Tenttejä oli kaikista kursseista vain strategisen johtamisen kurssilla sekä espanjasta kaikilla taitotasoilla. Strategisen johtamisen kurssi ja tentti painottivat erilaisten matriisien käyttöä ja soveltamista, joten tentti ei katilaisen yleisopintojen taustalla kovin suuria vaikeuksia tuottanut. Espanjan kurssin lopputentti taas oli jopa minun mielestäni helppo; tentissä oli muutaman sivun mittainen teksti cowboy- ja gaucho -kulttuurien eroista ja neljä kysymystä tekstistä. Tämän koko kevään kestäneen espanjahupailun päätteeksi oli melko erikoinen tunne saada 10/10 loppuarvosanaksi, terv. oma kehu paras kehu.

Toisekseen, tuleville vaihto-opiskelijoille pieniä varoituksen sanoja asuntoasioista (taas). Meidän asuntomme kohdalla ei ole kohdattu vielä muita ongelmia kuin huono netti ja kovin omituinen siivooja. Muilla vaihtareilla taas on ollut kaikenlaisia ongelmia, esimerkiksi. katkaistuja vuokrasopimuksia, kun kuukauden jatkosta on sovittu vain suullisesti. Elikkäs kirjalliset sopimukset ovat oikein kiva juttu. Tärkeää on myös, että asuntoon muutettaessa kaikki asunnon epäkohdat tulee käydä läpi vuokraajan kanssa vaikka espanjantaidot eivät sellaiseen sulavasti riittäisikään. On ilkeää lähtöpäivän lähestyessä koittaa selvitellä kuka onkaan vastuussa lattian kosteusvauriosta joka on ilmastoinnin aiheuttama, ja saadaanko sitä takuuvuokraa nyt sitten takaisin vai ei. Eli ihan perusjutut on muistettava.

Huijauksista tykkääville vinkkinä, että kun/jos aamuyön tunneilla matkaatte taksilla, kannattaa niiden taksikuskien touhujen perään vähän katsella. Seuraavaa on yritetty jo kahdesti minun kohdallani: taksireissun hintaa 46 pesoa, maksan 100 peson setelillä. Kuski ottaa setelin, käyttää sitä nopeasti paikassa x, ottaen toisen viallisen/feikin setelin tilalle, ja repäisee sen sitten valoa vasten tms. todeten että ei ole aito seteli nyt/ setelin nurkka on revennyt ja vaatii uutta. Kannattaa opetella seuraamaan kuskin liikkeitä ja sanomaan että tuo ei ole minun setelini/näin mitä teit. Yleensä eivät ala väittämään vastaan, kun tajuavat olevansa mahdollisesti vähän pulassa jos sanot vielä tekeväsi ilmoituksen tästä taksinumerosta turistipoliisille. 

Parin viikon sisään on tämäkin maa jo takana. Matka jatkuu toukokuun puolivälissä Brasiliaan, ja toukokuun lopussa olen jo kotimaan kamaralla. Takana elämäni helpoimmat 30 op., edessä luultavasti vaikeimpia vähään aikaan. Brasiliasta en tule tätä blogia päivittämään, joten tämä jäänee viimeiseksi postaukseksi. Hauska reissu, mutta kyllä tästä Suomeen jo joutaisi. Harmikseni on tosiaan tuo löhöloma brassirannoilla vielä edessä, ja sitten pääsee vihdoin eroon näistä ihmisistä jotka eivät väistä kadulla ikinä (mahdollisesti ärsyttävin asia koko maassa).

Vielä jaksaa, Iguazu sun muuta.

Tehdäänpäs nyt sitten tätäkin taas välillä, kun ei muutakaan tekemistä muka ole.

Maaliskuun puolessavälissä muutimme uuteen koloon Recoletan alueelle. Kämppä on melko iso, mutta jaamme vieläkin kaksi makuuhuonetta neljälle ihmiselle. Vuokra ei päätä tosin huimaa, niin voi sitten nekin rahat kuluttaa viiniin ja pihveihin. Kämpän huonoja puolia ovat todella huonosti toimiva internet-yhteys, ja se, että meillä on tällä hetkellä käytössä vain kaksi avainta, ja asukkaita on neljä. Ulko-ovesta ei pääse sisään tai ulos ilman avainta. Todella kätevää touhua. On vähän Assa Abloyta ikävä.

Nyt kun tosiaan säästämme satoja euroja vuokrassa, niin päätin osallistua Argentina For Allin järjestämään matkaan Iguazun putouksille. Tässä seuraa nyt sitten hieman avautumista ko. reissusta, mutta sanotaan tähän ensiksi positiiviset asiat. Putoukset olivat ihan tajuttoman komeita, ja reissu oli mielestäni jo sen takia hintansa arvoinen. Myös Puerto Iguazussa ollut hyvin pieni ravintola oli iso plussa, saatiin todella laadukas parillada ja hyvää palvelua. Huonoja puolia riittääkin sitten vähän useampi, tässä muutamia:

1. Minä ja yksi toinen lappeen Rantalainen jouduttiin ainoina meidän vaihtariporukasta bussiin numero kaksi syystä x.
2. Bussit, joilla lähdettiin matkaan, saapuivat kokoontumispaikalle tunnin pari myöhässä
3. Mailiin saadussa matkan ohjeistuksessa mainittiin, että bussimatkalle (suuntansa 20h) ei ole laillista ottaa mukaansa alkoholia tai huumausaineita. Kaikilla muilla bussissa oli jompaakumpaa mukanaan, patisi lainkuuliaisilla suomalaisilla. Tämä ei välttämättä olisi haitannut, jos
4. bussimatkan aikana ei olisi soinut sama Nene Malon cumbia-levy (vertaan mielessäni Petri Nygårdiin) n. 15 kertaa aina aamukahteen asti. En nauttinut hirveän suuresti. Linkki lopussa.
5. 100 vaihtaria jotka ovat eri kohdissa humala-krapula -jatkumoa yhdellä reissulla on aivan mahdoton hallittava kokonaisuus. Varsinkin jos suuren osan ajasta osa ohjaajistakin on jossain kohtaa tuota jatkumoa.
6. Paluumatkan kesto oli ihan kiva 26h, joista kuusi tuntia istuttiin bussissa koska opettajien kansallinen lakko tukki tien. Bussissa ei toiminut vessa. Antilla oli vatsa sekaisin ja kuumetta. En nauttinut hirveän suuresti. Tästä ei linkkiä lopussa.
7. en valita enempää. Tikulla silmään sitä joka teki jotain.

Koulun suhteen pitää seuraavan parin viikon sisään sykkiäkin jo hiukan. Ensi viikolla on kaksi tenttiä ja yhden isomman ryhmätyön palautus. Sitä seuraavalla viikolla viimeinen tentti espanjasta. Mistä päästäänkin lempiaiheeseeni eli espanjanopetukseen. Pääsin pitämään tunnilla vartin pituisen esitelmän. Esitelmöin ammattimaisesti aiheista Lappeenranta, UKK sekä Colonia finlandesa, eli pidin hyvin lyhyen Suomen poliittisen historian luennon. Olin hiukan paineessa kun opettaja pyytää selventämään miksi väitä, että Urkki oli vähän kuin diktaattori mutta ei sittenkään. Jep, puheesta ja tuntiaktiivisuudesta napsahti 9/10, oo-rah.  Kirjallisesta tentistä pääsin säälistä läpi arvosanalla 4-/10. Uskon, että opettajalla ei hirveän suuret odotukset välttämättä ollut, toivottavasti pääsen viimeisestäkin tentistä läpi jollain armolla.

Nyt olen jo ehtinyt katsella toukokuun matkasuunnitelmiakin, mutta mitään ei vielä ole lyöty lukkoon, muuta kuin että toukokuun viimeisellä viikolla paluu Suomen kamaralle. Ensi viikon aikana pääsen myös mahdollisesti kokemaan yleislakon malliin Latin America. Saa nähdä miten pahasti tämä paikka sekoaa. Loppuun musakorneri ja ehkä pari kuvaa jos tämä meidän netti suostuu ne lataamaan.

jos tykkäät tuosta, en oo sun kaveri.

Tässä kuvia.

Kuukauden kuulumiset

No hups vaan hei, kun kului vahingossa tuommoinen reipas kuukausi että ehdin/jaksoin blogia alkaa taas päivittää (huomaa kantaaottava verbin käyttö koska täälläkin seurataan Suomen uutisointia). Tässähän nyt on siis ehtinyt tapahtua kaikennäköistä hassua jo, mutta koitan kertoa tärkeimmät tapahtumiset ja lopussa sitten kaikille silmänruoaksi mm. kännykästä löytyviä otoksia kaikesta hassusta. Joko jännättää? Niin minuakin.


Aihe 1: Viisumiasiat

Meille päätettiin ilmoittaa maaliskuun alussa, että kappas vain, kun yliopistomme vaatii kaikkia opiskelijoitaan hankkimaan opiskelijaviisumit. Aikaisemmin meille oltiin kerrottu, että maassaolo vaihdon aikana on sallittu 90 päivää kerrallaan eli kolmen kuukauden välein tulee käväistä poissa maasta ja palata. Tällainen leikkiminen onkin nyt sitten kuulemma laitonta. Viisumin hankkimiseen tarvitaan tietenkin rikosrekisteri ja kopiot passin jokaisesta sivusta ja kuvat. Arvauksia saa esittää siitä, kuinka moni vaihto-opiskelijoista viisumin viitsi hankkia. Mitä opin? Täällä on epävirallinen tapa tehdä asioita, ja sitten on se todella paljon vaikeampi ja työteliäämpi tapa tehdä asioita. Valintojen maailma.


Aihe 2: Koulujutut

Nyt täytyy jo oikeastaan myöntää, että kurssien läpäisyyn vaadittavat erilaiset tehtävät alkavat kasautua, ja ne aiheuttavat tietynlaisia reaktioita, joita opiskeluksikin voisi kutsua. Tämän päivän aikana olen kirjoittanut vain yhtä lakitiedon tehtävää, ja muutaman sivun verran suullista esitystä espanjaksi aiheista 'Lappeenranta' ja 'Kekkonen'.  Ensi viikolla on yhteensä viiden eri työn deadline. Onneksi ensi viikon viikonloppuna lähdetään taas reissuun, ettei stressaa sitten liikaa.


Aihe 3: Colonia

Käväisin siis tuossa Uruguayn puolella maanantaina. Tarkoituksena oli tehdä päiväreissu dollarinhaun merkeissä, ja se oli ihan menestyksekäs sellainen. Liput lauttaan ostin netistä, menin melko ajoissa paikalle, ja istuskelin lautalla. Lautalla tutustuin reppureissaavaan kolumbialaiseen, jonka kanssa sitten katsastin Colonian vanhan kaupungin sekä pienen rannanpätkän. Totesin, että Uruguay on kallis maa, jossa ei myöskään mikään toimi. Pankista et saa rahaa, koska ei vaan voi, ja automaatista rahaa revittäessä saat ihan hyvät palvelumaksut siihen päälle. Aina ei voi voittaa. Toisaalta, olen joskus viettänyt päivän turhempiakin hommia tehdessä.


Stuff and things jotka pistävät harmittamaan:

Täällä on oikeasti asioitakin, jotka pistävät vähän harmittamaan. Päällimmäisenä on vallalla oleva "ulkomaalaisapinaa pumpataan" -asenne: tuntuu siltä, että jokaisessa asiassa saa vääntää kättä paikallisen huijausta yrittävän henkilön kanssa. Muutamme huomisaamuna uuteen asuntoon hieman lähemmäksi koulua. Vuokraksi sanottiin 1280USD per kuukausi "todo incluido". Kävimme muutaman päivän päästä allekirjoittamassa sopimusta. Vuokra olikin 1400USD, koska "todo incluido no includio la limpieza" päässäni saattoi pyörähtää muutama kirosana, vaikka nyt sitten saadaankin siivous kaksi kertaa viikossa tuohon hintaan. Eikä tässä vielä kaikki. Meiltä vaadittiin 560USD etukäteismaksua. Esitimme nipullisen euroja ja sanoimme että ei ole kun näitä. Kyllähän ne kelpasivat, kurssilla 1€=1USD. Joopas joo.

Mutta tähän loppuun taas pari kuvaa, koska olette lukutaidottomia kuitenkin.

 maksimaalinen puhtaus a-ok

Rantalomastressi

Nyt on taas parisen viikkoa vierähtänyt viime päivityksestä, joten muutamia asioita on ehtinyt tapahtua. Koska meidän asunnot eivät ole mitään huokeita, puolet meistä etsi muutaman viikon ajan uutta kämppää johon muuttaa, mutta eihän se sitten luonnistunut. Valitettavasti meidän on siis jatkettava elämistä uima-altaan kanssa. Harmittaa. Löydettiin tästä läheltä ihan asiallinen "oikea" kuntosali eli enää ei tarvitse läpsytellä oman talon salilla.

Viimeisimmän päivityksen jälkeen saatiin intensiiviviikot pakettiin ja espanjan tasotestit tehtiin uudelleen. Koe meni kuulemman tasolla "todo bien" mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan oikeasti, joten jouduin jäämään korkeimman tason ryhmään. Eihän siinä muuten mitään, mutta a) pyysin henkilökohtaisesti josko pääsisin keskitason ryhmään ja b) me tehdään siellä novellianalyysiä. Novellianalyysiä novellista joka on opettajan mukaan vaikeaa tekstiä jopa natiiville.

Ei kai siinä sitten.

Bisneskulttuuria käsittelevän intensiivikurssin arviointi on hämmästyttänyt yhtä sun toista vaihtaria. Ryhmällä A kurssi arvioidaan sivun mittaisella analyysillä kulttuurien dimensioista yhdessä viiden minuutin youtube-videossa. Ryhmällä B arviointi suoritettiin tunnin mittaisella tentillä, jossa 10 lyhyttä esseetä joista puoliinkaan ei ollut vastauksia slideissa tai oikein missään. Reilukerhosta terveisiä, onneksi olen parasta A-luokkaa.

Koulun ohella on ehditty tehdä vaikka mitä. Käytiin käyskentelemässä kuolleiden kulmilla Recoletan hautausmaalla. Se on ihan ookoo, sillä ko. hautausmaa on paikallinen nähtävyys koska siellä on Eva Perónin hauta ja muiden rikkaiden mausoleumeja (kai se taipuu noin). Parasta viihdettä dagenefteriin. Tässä pari kuvaa

Käytiin myös viikonlopun kunniaksi korkkaamassa yksi Villa Gesell niminen rantamesta. Tähän reissuun liittyy muutamia epäkohtia, kuten se että hostelli oli aivan kauhea murju ja sen hinta oli eri mitä internetissä väitettiin (koska epävirallinen ja virallinen kurssi, tai "koska Argentiina") ja se että siellä oli hervottomia määriä itikoita vähätuulisilla paikolla. Mutta näistä huolimatta reissu oli täysin hintansa arvoinen. Ranta oli oikein hyvä, eikä siellä ollut hirveästi ihmisiä verrattuna huhuihin Mar del Platasta. Muutkin aktiviteetit olivat 4/5, ja paikallinen yökerhokin oli oikeasti ihan hyvä. Pääsin myös toteamaan, että täälläpäin pitkän matkan bussit todellakin ovat hiukan paremmalla tasolla kuin Suomessa vaikka hintataso on jotakuinkin samaa. PS. Kaikille sporttisille mimmeille tiedoksi että poltin sexyt poskeni. Mutta joku saattoi palaa hiukan pahemmin.

Alla yleisön vaatimuksesta todiste että oon oikeasti täällä, enkä vedä näitä juttuja vaan hatusta ja kuvia jostain kuvahausta.

Intensiiviviikot

Otettiin 16.1 eteenpäin koppia muistakin mamuista jo, kun JAMK:n rahoilla käytiin ensin kaupungin kiertoajelulla (muutama foto alla), ja lauantaina syömässä Parolaccia Casa Tua -nimisessä ravintolassa Puerto Maderossa eli paikallisten ökyrikkaiden hoodeilla. Kyseisen ruokailun aikana mm. joiltakin suomalaisilta paukkuivat viinirajoitukset vähän rikki. Sen jälkeen kun ylikypsät sisäfileet tulivat syötyä suunnattiin Puerto Maderossa yökerhoon X, missä koin mahdollisesti järkyttävimmät asiat Argentiinassa: alkoholia varten tulee jonottaa yhdelle tai kahdelle kassalle, joilta saat kouraasi kuitin, jota vastaan saat baarimikolta juoman. Ja juomathan olivat aika hinnakkaita. Asiat eivät siis olleet hyvin. No oli siellä silti ihan hauskaa, kun ei stressannut liikaa.

Ensimmäinen opiskeluviikko alkoi siis virallisesti 20.1., jolloin suoritettiin myös espanjan tasokokeet, joiden mukaisesti ryhmät jaoteltiin elementario, intermediario ja avanzado -ryhmiin espanjanopetusta varten. Ei ole varmuutta millä nopalla allekirjoittanut päätettiin sijoittaa avanzadoon, ryhmään jossa kaikki muut ovat aloittaneet espanjanopintonsa viimeistään 15-kesäisenä. LUT:ssa perus- ja jatkokurssit käyneenä voin todeta että ei ihan riitä sanavarasto vielä akateemisen lukemisen harjoittelemiseen. Tämän viikon lopulla pitäisi kai olla uudet tasokokeet, joiden mukaan opiskelijat määrätään sitten uusiin ryhmiin, jos joku ei osaakaan niin hyvin kuin olisi tarkoitus. Toivossa on hyvä elää.

Muuten luennot ovat olleet melko kevyttä kauraa. Kaksi ensimmäistä intensiivikurssia käsittelevät markkinointia, ja historiaa ja kulttuuria Argentiinan ja muun Etelä-Amerikan näkökulmasta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että meille kerrotaan miten jokin asia on Argentiinassa/Suomessa/Ruotsissa/Ranskassa/Saksassa/paikassa X, ja miten se vaikuttaa markkinointiin/kaupankäyntiin. Ihan mielenkiintoista sinänsä, mutta minulle vaikeuksia ainakin tuottaa kurssin sisällön kannalta oleellinen aines turhasta löpinästä. Luentoja on normaalisti kahdella ensimmäisellä viikolla ma-to 08-16, mutta mm. johtuen koululta katkenneista sähköistä (syynä mahdollisesti yllättävä lämpöaalto, asteita +36 tuntuu kuin +46) ja luennoitsijan vaimon poikimisesta on luentoja peruttu satunnaisesti.

Argentiina on sitten hassu maa. Täällä on viimeisen kolmen vuoden aikana ollut hyvinkin tiukkoja rajoituksia sille, miten paljon kansalaiset saavat vaihtaa rahojaan euroihin tai dollareihin. Näin halutaan tehdä, koska kaikki säästäminen tehdään muiden maiden valuutoissa epävakaan peson takia. No, tästä on seurannut se, että rahan vaihtaminen pimeillä markkinoilla on yleistä, ja sitä kautta länsimaiselle valuutalle saa huomattavasti paremman vaihtokurssin kuin virallista kautta. Viime viikon perjantaina tapahtui kuitenkin jänniä asioita: Argentiinan valtio päätti lievittää ostorajoituksia. Nyt 7200 pesoa kuukaudessa ansaitsevat ihmiset voivat ostaa max. 2000 dollaria kuussa. Poliitikot kääntävät asian niin, että tällä helpotetaan Argentiinan suuren köyhälistön säästämistä. Kiva ajatus, mutta noin paljon tienaa kuussa markkinoinnin luennoitsijan mukaan alle kolmasosa väestöstä. Argentiina ja politiikka delivers.

Loppuun taas pari kuvaa hei

Tämä värimaailma johtuu sitten suurelta osin siitä, että Boca Juniors, paikallinen erittäin suosittu futisjoukkue, on ottanut joukkueensa värit mistäs muustakaan kuin naapurimaastamme Ruotsista. Heja Boca!

Stressi on paha.

ensimmäisen puolentoista viikon tarina lyhykäisyydessään: suomalaiset tulivat (he he). Seitsemän muuta lepralaista pamahti paikalle 8. ja 9. päivä. Ensimmäisenä päivänä kävimme sitten porukassa paikallisen suomalaiskontaktimme kera hakemassa pihviä ja muutama terassikin tuli koeponnistettua.

Samalla reissulla hankittiin myös porukalle SUBE-kortit, joilla pystyy matkustamaan Buenos Airesin julkisilla liikennevälineillä pre-paid -periaatteella. Se on osoittautunut ihan käteväksi laitteeksi. Bussimatkoille kaupungissa hintaa tulee jotain 2,5-3,0 peson välillä (eli jotain parikymmentä eurosenttiä). Ei sillä että taksitkaan täällä kalliita olisivat; matkojen hinnat voi melkein jakaa kymmenellä Suomen vastaaviin verrattuna (eli maksat pesoissa käytännössä yhtä paljon kuin Suomessa euroissa, epävirallinen kurssi jotain 1€=13 ARS). Kävimme myös siinä lähipäivinä hankkimassa pre-paid -liittymät, johon itse otin myös rajattoman netin. Ihan mielenkiintoista koittaa selittää omia tarpeitaan liittymän suhteen kun yllätyksenä kukaan ei taaskaan puhunut englantia. Oppimiskokemukselle peukku tietenkin. Hieno kokemus oli myös käydä ostamassa puku vastaavan kielitaidon puljusta. Kyllä siitä ihan hyvä tuli, eikä hintaakaan kertynyt runsaasti.

Viikonloppuna samaisella porukalla tiukan asuntohaun päätteeksi otimme tehtäväksi päästä klubille. Paikalliset siis menevät yökerhoihin joskus kolmen aikoihin aamuyöstä, joten suomalainen kestävyys oli koetuksella. Loppujen lopuksi ainutkaan porukan suomalaisista ei klubiin asti päässyt, osittain rankan päivän tuoman väsymyksen ja osittain sopimattoman vaatetuksen takia. Ihan hyvä ehkä näin.

Tämän viikon alusta alkaen sykimme asunnonetsinnän kanssa ihan kiitettävästi. Asuntoja tarkastettiin useampia ennen sopivan löytymistä. Saimme loppujen lopuksi oikein viihtyisät kaksi asuntoa aivan hostellin lähistöltä Recoletan ja Palermo kaupunginosien rajalta. Asunnot ovat kahden makuuhuoneen asuntoja, joissa on melko isot olohuoneet ja parvekkeet. Talosta löytyy tietenkin kattouima-allas, jonka vieressä on keveästi varusteltu sali, ja asunnot ovat ilmastoituja. Vähän stressaa kyllä olla tuolla altaalla. Varsinkin ilmastointi ja uima-allas tulevat tarpeeseen, kun ensi viikon alkuun on luvattu yli 40 asteen helteitä.

Lopuksi pari kuvaa tulevasta opinahjosta, jossa kävimme tänään kuuntelemassa tulevan kevään ohjelmaa. Ihan kiva mesta. Siellä oli viileää. Onpa tää pitkä postaus. En viittinyt laittaa tähän stressaamiskuvia altaalta, se olisi vähän julmaa.  Vois myös laittaa kuvia lenkkimaastoista paikallisen puiston poluilta, joita varjostavat jotkin palmut sun muut pahuuden keskittymät. Rankkoja juttuja.

Shock treatment

Tässä leijonanuorten johtaessa kanukkeja vastaan välieräottelua on hyvää aikaa laittaa vaihto-opiskeluaikaani käsittelevä blogi kasaan. Olen nyt puolisentoista vuorokautta ollut mestoilla, ja todennut olevani täysin kulttuurishokin vallassa: Tuntuu, että kaikki kielitaito ja kommunikatiivinen kompetenssi on kadonnut täysin, kaikki on tuntematonta ja stressaavaa, kaupassakaan ei osaa käydä on lämmin ja kaikki. Mutta kaikki sujuu jotenkuten kuitenkin. Tässä sekavia tuntemuksia ja kokemuksia ekoilta tunneilta, koska tottakai teitä kiinnostaa.

Maahan saapuessani perjantai-aamuna paikallista aikaa koin jotain mitä en osannut odottaa. Ensimmäisessä passitarkastuksessa erittäin vihaiselta vaikuttava naisvirkailija selailee passiani, katselee ympärilleen ja tuhahtelee. Kysäisee selkeällä espanjalla miksi olen tullut Argentiinaan ja kauanko aion viipyä. Koska turistiviisumin 90 päivän rajoissa täytyy seikkailla, vastasin että turisti olen ja pari kuukautta aion viipyä. Liian pitkä aikamääre oli varmaan virhe. Ei nimittäin meinannut virkailija uskoa. Kieli vaihtui englantiin ja jäätävä ristikuulustelu alkakoon. Mitä menen tekemään/katsomaan, keiden kanssa, missä asun ja miten pitkään, aionko työskennellä jne. Kun kovin ympäripyöreästi vastailin ja hymyilin kiltisti niin pääsin sentään läpi.

Hostelli, jossa asustelen näin aluksi on nimeltään Arribo Hostel, joka sijaitsee yhdessä kaupungin turvallisemmista osista, Palermossa. Hinta-laatu -taso on juuri sitä mitä odotin saavani alle kympin per yö hintaan. Pientä remonttia on käynnissä, kyökin varustelutaso on mitä on ja aamupalaksi saa paikallisia voisarven ja pullan yhdistelmiä eli medialunaksia mehulla ja vaaleaa leipää. Motivoipahan ainakin hankkimaan sen vakituisen asunnon vähän vauhdikkaammin.

Tietämättömille seuraavat taustatiedot: täällä Argentiinassa puhutaan epsanjaa (kts. Uuno Epsanjassa (siinä ois hyvä nimi blogille myös)), ja Antti osaa espanjaa juuri sen verran mitä parilla yliopiston perus- ja jatkokurssilla opetetaan eli ei kovin paljoa. Ja se ei ole missään mielessä sitä täkäläisittäin puhuttua espanjaa mitä siellä harjoitetaan. Kielitaidon riittävyydestä kertonee seuraava tilanne hyvin: menen kioskiin, katselen vähän aikaa seiniä ja myyjän tullessa tervehtimään kysäisen puhuuko myyjä englantia. No, eihän se puhu. Sitten mietin osaisinko selittää sanan "riippulukko" jotenkin espanjaksi. Ne jotka ovat pelanneet joskus Aliasta minun kanssani tietävät että eihän siitä tule suomeksikaan mitään. Päädyn sanomaan että 'kädessäni on avain' ja teen avaavaa liikettä mukamas. Mies ymmärtää minua täysin ja opastaa paikalliselle lukkosepälle mistä sain riippulukon. Olo oli jotakuinkin tämä

Nyt saa arvotavaratkin lukkojen taakse, aawww yuss.

Edit: suomi ja sinä-passiivit.